Kävin viikolla hammasputsissa. Sain ottaa aika pitkät unet Virpi-tätin luona, kun hampaissa oli paljon putsattavaa. Onneks ei tarvinnut yhtään hammasta ottaa pois. Kieli oli kasvanut nukutuksen aikana, eikä millään meinannut enää mahtua suuhun. Mamma taas tapanba mukaan hermoili minun puolesta, vaikka onhan minut jouduttu nukuttamaan ennenkin niin monet kerrat, eikä Virpi täti edellisellä käyntikerralla löytänyt mitään vikaa minun sydämesta. On nuo mammat kummallisia!

Kovasti väsytti vielä kotonakin. Ilta menikin köllötellessä. Suurin aika mamman sylissä, mutta välillä muuallakin.

Muutaman tunnin kuluttua ilme oli jo vähän pirteämpi ja iltamyöhällä maistui jo kummallekkin ruoka. Davelle omaa ruokaa pieni annos ja mammalle broilerisalaatti.

Seuraavana päivänä oli Dave jo oma itsensä ja valmiina uusiin seikkailuihin.

 Onhan elämässä toki tapahtunut monenlaista kuluneiden vuosien aikana,  kesällä tulee kolmevuotta  mieheni kuolemasta, jäin yksin kotiimme. Paikalle jossa olimme asuneet 60 vuotta, vuoden siinä asuin  lasten perheiden tukemana mutta sitten tuli tilanne eteen, muutanko kylälle lähemmäs palveluita.

Muutin syksyllä -24 rivitaloon  vuokrakolmioon, on kauppa ja posti lähellä, apteekkikin ja sitähän  minunlaiseni tarvii. Jotain palvelua vielä terveysasemalta saa, suurinosa on viety naapurikaupunkiin.  En halua valittaa, vaan kiittää  hyvästä hoidosta  jota olen saanut sairaaloissa, joissa olen joutunut käymään,  Lapset, lähes kaikki, asuvat lähialueilla, pohojanmaalla, ovat tukena ja apuna, kyyditsevät kun tarvetta on ja pääsen käymään  entisessä kodissani heidän kanssaan.

      Sä yksin Jeesus, täytä elämääni. Mua kaiken, kaiken luokses painaa suo.

Ja joka päivä polkuun piirtämääni, Sun pyhä silmäs tutkistellen luo..

     Jos en voi luokses voittajana tulla.Tuon sulle tappioni kuitenkin.

Mä tiedän. onhan haavoihini sulla Parannus täysi. kaikkein armoisin.

    Jos en voi riemuin laulaa kiitoskielin.  Ja ylistellen käydä vastahas.

Sinulle murheen voinhan itkumielin  Vuodattaa, kerjäten sun katsettas.

    Jos en voi  nostaa kirkkauutees suureen  Mun synnin saastuneita kasvojain.

Niin saanhan, Jeesus, jalkojesi juureen, Vajota tyhjänä  ja tahroissain! 

Jospa osaisimme  heittää huolet huomisesta hänen kannettavakseen,  päivä vain ja hetki kerrallaan eteenpäin.